Kuulolla ollaan

( 20.05.2015 )

Olen pidellyt sairauslomaa korvaoperaation jälkeen. Vasemman korvan kuulo on ollut huono jo pitkään. Kenties asiakkaat ovat panneet merkille, että herra apteekkarille on jonkin verran joutunut toistelemaan sanomisiaan. Ongelmakohta on ollut välikorvassa, jossa vasara, alasin ja muut kilkuttimet sijaitsevat. Kuuloluuketjun katkos ja huono liikkuvuus ovat haitanneet äänen kulkeutumista sisäkorvaan. Näitä pystytään nykyään leikkauksella korjaamaan. Aika uskomatonta touhua tuo on, sillä esimerkiksi jalustin on pituudeltaan kokonaista kolme millimetriä pitkä ja katkoksia paikkaillaan tarvittaessa titaanisiirrännäisillä, niin kuin minunkin tapauksessani on tehty. Kaikkeen se nykylääketiede pystyykin. Tästä eteenpäin voidaan mainostaa, että Uuraisilla toimii titaaninen apteekkari.

Leikkaus on nyt siis suoritettu ja käsitykseni mukaan hyvällä menestyksellä. Vaikuttaa siltä, että leikatulla korvalla kuulee aiempaa paremmin siitäkin huolimatta, että korvakäytävä on pumpattu täyteen antibioottirasvaa ja korvakäytävän suu on tukittu tupolla. Lopullinen tulos selviää sitten, jahka korvasta ovat kaikki rasvat poistuneet ja kuulokäyrät mitattu.

Koko homma on saanut pohtimaan julkista terveydenhuoltoamme hieman laajemminkin. Vaikka julkisen terveydenhuollon ongelmista paljon puhutaan, on silti yleisesti todettu, että erikoissairaanhoito toimii hyvin. Tähän käsitykseen voin minäkin täysin rinnoin yhtyä. Operaatioon on tarvittu useampi erikoislääkärin vastaanottokäynti, kuulokäyrän mittauksia sekä pari kolme tuntia kestävä operaatio, joka on työllistänyt leikkaavan spesialistin, nukutuslääkärin ja sairaanhoitajia. Jokainen pienikin yksityiskohta on hoidettu viimeisen päälle alusta loppuun, enkä hakemallakaan keksi valittamisen aihetta. Kalliiksi olisi tullut, jos olisi omasta pussista pitänyt kustantaa. Tältä osin järjestelmä siis todellakin toimii hyvin ja uskallan luottaa siihen, että näin on jatkossakin.

Perusterveydenhuollon puolella on enemmän haasteita, varsinkin kun valtiontaloutta on tulevina vuosina sopeutettava reippaanlaisesti. Koska sosiaali- ja terveyspuolen menot haukkaavat niin suuren osan julkisista menoista, iskee leikkuri väistämättä sinnekin. Jalo pyrkimys on hoitaa asiat siten, että palvelut eivät kuitenkaan huonone, vaan säästöt saavutettaisiin ensisijaisesti rakenteita uudistamalla ja rahoituspohjaa järkevöittämällä. Helppoa se ei tule olemaan.

Apteekeillakin on tässä oma roolinsa. Hiljattain on julkaistu tutkimus, jonka mukaan apteekkien toiminta on tuonut julkiselle taloudelle miljardiluokan säästöt mm. lääkeneuvonnan ja itsehoidon ohjauksen kautta. Asiakastyytyväisyystutkimuksissa apteekit sijoittuvat yleensä kärkipäähän. Silti monissa yhteyksissä on todettu, että apteekit voisivat tehdä enemmänkin. On puhuttu annosjakelusta, lääkehoidon tarkastuksista, rokottamisista apteekkien terveyspisteistä ja niin edelleen. Näitä palveluita on jo käytössä, mutta lisäyksen varaa on. Paikallisen terveydenhuollon tila määrittelee varsin pitkälle sen, missä määrin lisäpalveluille on tarvetta. Alueellista vaihtelua on melkoisesti.

Nyt kun Uuraisten apteekkarikin on saanut korvansa kuntoon, on hän entistäkin valmiimpi kuuntelemaan, millaisia toiveita asiakaskunnalla on. Ymmärrykseni mukaan Uuraisilla asiat toimivat tällä hetkellä varsin hyvin ja toivoakseni myös jatkossa, ja siinä haluamme kantaa oman kortemme kekoon. Kaikenlaiset toiveet liittyen siihen, miten voimme edistää paikallisen terveydenhuollon toimivuutta, ovat erinomaisen tervetulleita.

- Jari Lampila