Lääkehaitoista kertominen on vaativa laji

( 03.08.2015 )

Yliopistossa opettivat aikoinaan, että jos lääkkeellä on vaikutuksia, on sillä myös sivuvaikutuksia. Juuri näin asia on, edelleenkin. Lääketiede ei toistaiseksi ole onnistunut kehittämään lääkkeitä, jotka vaikuttaisivat elimistössä vain ja ainoastaan hoidettavaan vaivaan eivätkä mihinkään muuhun. Onneksi tavanomaisia vaivoja hoidettaessa sivuvaikutukset ovat useimmiten lieviä ja vaarattomia. Monesti potilas ei huomaa mitään erikoista.

Lääkkeiden pakkausseteleitä lueskellessa tilanne tuntuu huonommalta. Sivuvaikutusten litania on usein pitkä ja pelottavakin. Ei ole ihme jos potilasta alkaa huolestuttaa.

Pakkaussetelit perustuvat lainsäädäntöön, ja niinpä niissä ilmoitetaan myös harvinaiset sivuvaikutukset, sellaisetkin, joita kokee vaikkapa yksi potilas kymmenestä tuhannesta. Pitkästä litaniasta on hankala erottaa, mihin oireisiin törmääminen on todennäköistä ja mihin ei.

Sivuvaikutusten ilmaantuvuuteen vaikuttavat itse lääkkeen ohella monet muutkin seikat kuten potilaan perussairaudet, muu lääkitys ja geneettinen perimä. Esimerkiksi sivuvaikutuksena mainittu ohimenevä lievä verenpaineen lasku voi olla merkittävä ongelma silloin kun henkilön verenpaine on muutenkin alhainen. Mahahaavapotilaan kohdalla on vatsaoireisiin suhtauduttava normaalia suuremmalla hartaudella.

Aika ajoin uutisvirtaan ilmaantuu kirjoituksia lääkkeiden vakavista sivuvaikutuksista. Pääsääntöisesti jutut ovat asiallisia, ja tyypillisesti mukaan on liitetty asiantuntijoiden haastatteluita.  Valitettavasti toisinaan kuitenkin törmää sensaatiohakuiseen uutisointiin, jossa skuuppia jahtaava toimittaja otsikoi juttunsa räväkästi ja harhaanjohtavalla tavalla. Usein tämän tyyppisissä jutuissa kirjoitetaan haitoista, jotka ovat harvinaisia ja jo ennestään tiedossa, mutta jostain syystä ne on keksitty nostaa uudelleen tapetille. Lääketehtaan vastuuta penäävältä lööppitoimittajalta voisi joskus aiheellisesti kysäistä, mikä mahtaisi olla hänen oma vastuunsa, jos artikkelin pelästyttämä potilas jättäisi aiheellisesti määrätyn verenpainelääkkeensä ottamatta, saisi vakavan aivoverenvuodon ja halvaantuisi tai menehtyisi.

Avoimuus on tärkeää lääkeasioissakin, lääkkeiden hyvistä ja huonoista puolista on kerrottava rehellisesti. Oleellisen tiedon esiin kaivaminen valtavasta informaatiotulvasta ei kuitenkaan ole helppoa asiantuntijallekaan, varsinkin kun käytettävissä oleva aika on usein rajallinen. Eikä potilaan muistiin kaikki sanottu välttämättä tallennu tilanteessa, jossa kenties on monenlaista muutakin ihmeteltävää esimerkiksi omaan sairauteen liittyen.

Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jos uusia oireita ilmaantuu uuden lääkkeen käytön aloittamisen jälkeen, saattavat ne olla kyseisen lääkkeen aiheuttamia. Tarvittaessa kannattaa ottaa yhteyttä hoitavaan lääkäriin tai apteekkiin. Jos kyseessä on vakava sairaus, ei lääkehoitoa pidä lopettaa omin päin keskustelematta ensin asiantuntijan kanssa.

- Jari Lampila