Lääkekorvaukset muuttuvat ensi vuonna

( 23.10.2015 )

Uusi hallitus on käynyt tarmokkaasti kustannusvajeen kimppuun. Hieman pelonsekaisin tuntein olen odotellut, mitä se tarkoittaa lääkerintamalla. Hallituksen tavoite sinänsä on erinomaisen ymmärrettävä, mutta joskus kiireessä ja kovassa paineessa saatetaan panna toimeen säästöjä, jotka aiheuttavat moninkertaiset kulut toisaalla ja bonuksena vielä inhimillistä kärsimystä. Lääkehoito on kustannustehokkainta hoitoa, ja jos sen taso heikkenee, kaikki jäävät häviölle. Omavastuiden pitää pysyä sellaisina, että lääkkeitä on pienituloisenkin vara hankkia. Itsekukin voi mielessään ynnäillä, mitä seurauksia koituu yhteiskunnalle ja potilaalle, jos verenpainelääkitys laiminlyödään kustannussyistä ja seurauksena on loppuiäksi invalidisoiva aivoverenvuoto.

Edellisen hallituksen aikana tehtiin päätös 45 euron alkuomavastuusta. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että vuoden alussa korvattavista lääkkeistä alkaa saada korvausta vasta, kun niitä on hankittu yli 45 eurolla. Nykyinen hallitus on nyt esittänyt tuon rajan korottamista 60 euroon. Esitys on parhaillaan lausuntokierroksella, mutta nosto 60 euroon vaikuttaa todennäköiseltä. Toisaalta peruskorvaus, jonka piiriin pääosa apteekista toimitetuista reseptilääkkeistä kuuluu, on nousemassa nykyisestä 35 prosentista 40 prosenttiin.

Muita esitettyjä muutoksia on ylemmän erityiskorvauksen piiriin kuuluvien lääkkeiden (esim. diabeteslääkkeiden) ostokertakohtaisen omavastuun korotus 5 euroon, kun nykyinen omavastuu on 3 euroa. Ylimenevän osan Kela korvaisi kokonaan samaan tapaan kuin tähänkin asti. Alempi erityiskorvaus 65 % pysyisi ennallaan. Kustannuskatto olisi edelleen 610 euroa kuten tähänkin saakka, mutta ylittymisen jälkeinen kiinteä omavastuu lääkettä kohden olisi jatkossa 2 euroa nykyisen 1,50 euron sijasta.

Peruskorvattavia lääkkeitä paljon käyttävillä alkuomavastuu kuittaantuu ajan mittaan korvausprosentin paranemisen ansiosta. Alkuomavastuun täyttymisestä ei tarvitse huolehtia, sillä apteekkien tietojärjestelmät huolehtivat seurannasta automaattisesti. Suhteellisesti eniten kustannukset nousevat lääkkeitä vähän käyttävillä. Perusterveillä henkilöillä, joiden reseptilääkkeiden tarve rajoittuu esimerkiksi satunnaisiin antibioottikuureihin ja kipulääkkeisiin, alkuomavastuu ei välttämättä täyty koko vuoden aikana, koska kyseiset lääkkeet ovat pääsääntöisesti varsin edullisia. Niillä, jotka käyttävät lääkkeitä niin paljon, että vuotuinen kustannuskatto ylittyy, tilanne ei oleellisesti muutu muuten kuin siten, että kustannukset painottuvat aiempaa enemmän alkuvuoteen.

Hallituksen säästöt ovat herättäneet monenlaista vastustusta eikä lääkekorvaussäästöillekään ole hurrattu, mutta mielestäni näiden kanssa voi elää. Tähdennetään vielä, että kyseessä on vasta esitys, ja viimeinen nuijan kopautus puuttuu. Todennäköisesti suunnilleen tässä esitettyjen numeroiden tahdissa kuitenkin mentäneen ensi vuonna. On uumoiltu, että muutos tarkoittaisi apteekeille kiireistä loppuvuotta, mutta hamstraaminen ei oikeastaan kannata, koska siten ainoastaan siirtää seuraavan vuoden alkuomavastuun täyttymistä myöhäisemmäksi. Mikäli korvausprosentit pysyvät edellä esitetyn kaltaisina, jää hamstraaja peruskorvattavien lääkkeiden kanssa tappiolle. 

- Jari Lampila