Lääkekustannusten alkuomavastuu

( 12.01.2016 )

Tätä vuotta on nyt eletty pari viikkoa. Uusi vuosi toi tullessaan ensin pakkasta ja sitten vähän luntakin, mutta apteekkirintamalla keskeisin uutuus on ollut lääkekorvausten alkuomavastuu. Tänä vuonna korvattavista lääkkeistä maksetaan korvausta vasta sitten, kun niitä on hankittu vähintään 50 euron edestä. Kuulostaa periaatteessa yksinkertaiselta, mutta kun aletaan pohtia sitä, miten se vaikuttaa itse kunkin lääkemenoihin, ei asia ihan niin yksinkertainen olekaan.

Olemme jo ennättäneet törmätä monenlaisiin tulkintoihin, mm. sellaiseen, että tuo 50 euron omavastuu olisi maksettava jokaisella lääkkeen toimituskerralla. Näinhän asia ei ole.

Yleisesti ottaen voidaan todeta, että vuositasolla vaikutus on varsin maltillinen ja osalla kustannukset jopa hieman laskevat, sillä peruskorvausprosentti on nyt 40 % aiemman 35 % sijasta. Yritän nyt hieman valaista asiaa muutamin esimerkein.

Satunnaisesti lääkkeitä käyttävä asiakas, jolla muutama antibioottikuuri ja kipulääke vuoden aikana, korvattavien lääkkeiden yhteishinta 50 euroa kalenterivuoden aikana:

- Vuoden 2015 peruskorvaus oli 35 %, jolloin omavastuu olisi ollut 32.50 €. Nyt vastaavat lääkkeet joutuu maksamaan kokonaan, joten omavastuu nousee 17.50 €.

Melko paljon lääkkeitä käyttävä asiakas, joka käyttää peruskorvattavia lääkkeitä vuodessa yhteensä 500 euron edestä:

- Vuoden 2015 peruskorvauksella (35 %) omavastuut olisivat yhteensä 325 euroa. 2016 korvauksilla ensin maksetaan 50 euroa ja lopusta tulee 40 % korvaus, joten omavastuu on silloin 320 euroa, eli 5 euroa aiempaa vähemmän. Kustannusten kasvaessa etu kasvaa.

Diabeetikko, joka hakee diabeteslääkkeitä kolmen kuukauden annoksen 4 kertaa vuodessa:

- 2015 korvauksilla asiakas maksaisi jokaisella toimituskerralla 3 euroa, eli yhteensä 12 euroa vuodessa. 2016 korvauksilla maksettavaksi tulee ensin 50 euron alkuomavastuu ja sen lisäksi kullakin toimituskerralla 4.50 euroa, eli yhteensä 68 euroa. Lisäystä omavastuisiin tulee siis 56 euroa. Prosentteina ero aiempaan on hurja, mutta kovin suurista euromääristä vuositasolla ei edelleenkään puhuta.

Ensi silmäyksellä vaikuttaa siltä, että viimeksi mainittua ryhmää rokotetaan kaikkein eniten. Esimerkki on kuitenkin sikäli teoreettinen, että harva diabeetikko hankkii pelkästään diabeteslääkkeitä vaan käytössä on myös muihin korvausluokkiin kuuluvia lääkkeitä, joiden kohdalla muutos ei ole näin epäedullinen.

Todettakoon vielä, että apteekkijärjestelmät huolehtivat omavastuiden laskemisen automaattisesti, eikä asiakkaan tarvitse tehdä sen suhteen mitään. Ei myöskään ole merkitystä sillä, mistä apteekista lääkkeensä hakee. 

- Jari Lampila